Mummopäivä. Jeb, tänään taidan pitää sellaisen. Perinteinen mummopäivä on ihan oma keksintöni. Siihen sisältyy kotona istuksimista,aikaista heräämistä,suomalaisen musiikin kuuntelua,leipomista ja viltin alla löhöttämistä sekä ulos tuijottelua. Nimi ''mummopäivä'' tulee juuri noista asioista, sillä kaikki edellä mainitut asiat tuovat mieleeni hyvin vahvasti oman mummoni Kemijärvellä.

Perinteisen mummopäivän tyyliin en tietenkään raahaudu kouluunkaan tänään. Tämä on oikeastaan juuri se syy, miksi päätin pitää mummopäivän juuri tänään. Olin kyllä lähtenyt kouluun ja olinkin jo tien päällä kävelemässä, suurinpiirtein puolessa välissä, mutta alkoi sataa vettä kaatamalla. Tietenkään en ollut valmistautunut kaatosateeseen vaatetukseni osalta(legginssit,tunika,mokkatakki ja gladiaattorit), joten kastuin läpimäräksi. Ajatus oleskelusta koulussa läpimärissä vaatteissa hytisten ja täristen ei houkuttanut, eikä myöskään sen mahdolliset jälkiseuraukset olleet mieleeni (olenhan jo valmiiksi aivastellut melkoisen paljon viime päivinä, joten kuumetta en halua) .

Tulin siis kotiin viettämään mummopäivää. Tänään on myös muutenkin merkittävä päivä kuin ensimmäinen mummopäivä omassa kodissani. Nimittäin minun ja avokkini vuosipäivä. Tai voinko oikeastaan sanoa vuosipäivä...? Ehkäpä täytyisi sanoa merkkipäivä. Oli miten oli, seitsemän kuukautta sitten hän pyysi minua omakseen. Paljon on tuohon aikaan mahtunut riitoja ja kriisejäkin on ollut pari, mutta siltikin olemme onnellisia yhdessä. Otimmehan me juuri ison askeleen eteenpäin ja hänestä tuli avokkini. En ole vielä kertaakaan katunut päätöstämme muuttaa yhteen.